Palstaa lukeneet ovat ehkä panneet merkille, etten ole aikoihin kirjoittanut tänne; mm aloitukseni aiheista "henki ja sielu" sekä "tieto" jäivät keskeneräisiksi - toistaiseksi. Tämä johtuu siitä, että olen ollut ja olen hyvin sairas. Meilahden keskussairaala Helsingissä on tullut tutuksi ja yhä tutummaksi tulee. Minulle ei ole annettu paljon elinaikaa jos tulevat toimenpiteet ja leikkaus eivät onnistu. 8.4.2015 on seuraava toimenpide, edelliset kolme epäonnistuivat ja keskeytettiin, mutta nyt kaksi sydänkirurgia yrittävät vielä yhdessä.
Kaikella on todella määräaikansa. Uskovaisena olen jättänyt elämäni ja tulevaisuuteni Jumalan haltuun. Kuolemaa en osaa pelätä, mutta tunnustan, että pelkään kipuja ja erilaisia halvaantumisia. Kun tätä perinnöllistä sairautta hoidettiin isälläni, niin hän menetti puhekykynsä ja osittain näkönsä, sitten liikuntakykynsä. Kuinka väsymättä äitini silloin hoitikaan isää. Häpeän syvästi, etten silloin ymmärtänyt häntä riittävästi arvostaa ja kiittää. Nyt hänkin on poissa, mutta sain Jumalan armosta hoitaa ja auttaa äitiäni hänen viimeiset elinvuotensa.
Olen pyrkinyt hoitamaan käytännön asiani siltä varalta jos hoidoista huolimatta menehtyisin. Ajattelin, että on oikein ja sopivaa pyytää esirukousta ystävieni puolesta, jotka kantavat suurta huolta hoidostani ja sen onnistumisesta.
Jeesus jolla valta on, siunatkoon jokaista lukijaa ja Suomen kansaa heräämisen armolla.