Ja minä näin,
kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä,
ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä:
- Tule!
Ja minä näin, ja katso:
valkea hevonen;
ja sen selässä istuvalla oli jousi,
ja hänelle annettiin seppele,
ja hän lähti voittajana ja voittamaan.
Toinen sinetti
Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin,
kuulin minä toisen olennon sanovan:
- Tule!
Niin lähti toinen hevonen,
tulipunainen,
ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta,
että ihmiset surmaisivat toisiaan;
ja hänelle annettiin suuri miekka.
Kolmas sinetti
Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin,
kuulin minä kolmannen olennon sanovan:
- Tule!
Ja minä näin, ja katso:
musta hevonen;
ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan:
- Koiniks-mitta nisuja yhden denarin,
ja kolme koiniksia ohria yhden denarin!
Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä.
Neljäs sinetti
Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin,
kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan:
- Tule!
Ja minä näin, ja katso:
hallava hevonen;
ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema,
ja Tuonela seurasi hänen mukanaan,
ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata,
annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.
Viides sinetti
Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin,
näin minä alttarin alla niiden sielut,
jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden
ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
Ja he huusivat suurella äänellä sanoen:
- Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias,
siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille,
jotka maan päällä asuvat?
Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa,
ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina,
kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku,
joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
Kuudes sinetti
Ja minä näin,
kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin;
ja tuli suuri maanjäristys,
ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku,
ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
ja taivaan tähdet putosivat maahan,
niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa,
kun suuri tuuli sitä pudistaa,
ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon,
ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt
ja rikkaat ja väkevät
ja kaikki orjat ja vapaat
kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
ja sanoivat vuorille ja kallioille:
- Langetkaa meidän päällemme
ja kätkekää meidät
hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?
