Jumalan lahja / lahja Jumalalle

[talutettava]

Joulun aikaan juhlimme Kristuksen syntymää, Jumalan lahjaa syntisen maailman osaksi.

Tässä hellyttävä koulun kuusijuhlan näytelmä parasta joulussa, vuodelta 1973.
( Mahtaako tällaisia näytelmiä olla vielä nykypäivän koulujuhlissa? )

https://www.youtube.com/watch?v=5O3TGNh30C4

Paras lahja on ihmisille annettu Jeesuksessa Kristuksessa.

Mutta oletko ajatellut, mitä minä ihminen voin antaa lahjaksi Jumalalle?

[kalamos]

Jo Vanhan testamentin profeetta ennusti siitä,
mitä meille annetaan ja miten:

Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu

Poika itse sanoo:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa

Isä antoi Poikansa meille. Ja vastaavasti Isä antaa meidät Pojalle.
Poika on Isän lahja meille. Me olemme Isän lahja Pojalle.
Juuri ennen kuin Jeesus otettiin kiinni ristiinnaulitsemista varten,
Hän rukoili omiensa puolesta eli ...

niiden, jotka Sinä olet antanut Minulle, sillä he ovat Sinun.

Mitä kaikkea sitten Jumala antoikaan lahjaksi Poikansa kautta meille.
Moniakin ajatuksia nousee mieleeni.
Mutta mitä me voimme antaa lahjaksi Jumalalle. Siinäpä kysymys.
Kun Jeesus antoi itsensä meille, niin Hän antoi itsensä lahjaksi ja uhriksi.

Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä puolestamme
"lahjana ja uhrina", Jumalalle "suloisena tuoksuna".

Kun olemme ottaneet Jumalan lahjan Jeesuksessa vastaan,
me voimme tehdä samoin kuin Jeesus teki,
antaa itsemme Jumalalle eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi.

Jumalan laupeuden kautta kehoitan siis teitä, veljet,
antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi,
toimelliseen jumalanpalvelukseen.

[Jukka]

Tässä hellyttävä koulun kuusijuhlan näytelmä parasta joulussa, vuodelta 1973.
( Mahtaako tällaisia näytelmiä olla vielä nykypäivän koulujuhlissa? )

Uskallan epäillä, ettei tuollaisia näytelmiä saa koulun joulujuhlissa enää esittää. Jeesuksesta kertominen, jopa vain Hän nimensä ääneen lausuminen, loukkaa esimerkiksi uskonnottomia. Kevätjuhlissa tosin saa laulaa useammankin säkeistön suvivirrestä, pitkän kädenväännön jälkeen, mutta ei sitä säettä, jossa mainitaan Jeesus nimeltä. Näin ajat ovat muuttuneet maassa, jonka asukkaat ovat kantaneet kristityn nimeä.

[talutettava]

Jumalan laupeuden kautta kehoitan siis teitä, veljet,
antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi,
toimelliseen jumalanpalvelukseen.

Samankaltaisia ajatuksia nousi minullekin mieleen, nousi mieleen Maria (Luukas 1:30-38).

Silloin Maria sanoi:
"Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan".
Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.

Maria antoi itsensä täysin Herran palvelukseen, kun oli kuullut enkeli Gabrielin viestin Jumalalta.

Tuleeko mieleen muita Raamatun henkilöitä, jotka antoivat itsensä Herran käyttöön?

Uskallan epäillä, ettei tuollaisia näytelmiä saa koulun joulujuhlissa enää esittää.

Samoin ajattelen, sisältäähän tuo näytelmä myös rukousta.
Vaatisi koululta suurta rohkeutta esittää vastaavaa tässä ajassa.

[kalamos]

nousi mieleen Maria (Luukas 1:30-38).

Silloin Maria sanoi:
"Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan".
Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.

Maria antoi itsensä täysin Herran palvelukseen, kun oli kuullut enkeli Gabrielin viestin Jumalalta.

Tuleeko mieleen muita Raamatun henkilöitä, jotka antoivat itsensä Herran käyttöön?

Maria todellakin teki tuossa tilanteessa ratkaisun,
jossa hän antoi koko elämänsä Herran käsiin. Itse asiassa Maria sanoo:

Katso, minä olen Herran orjatar

Siis Maria otti osan, jossa Isäntä saa tehdä hänelle, mitä haluaa.
Palvelijattarella olisi ollut vielä joitain oikeuksia,
mutta Maria valitsi orjattaren osan.
Eikä tuon orjattaren osan ottaminen ollut mitenkään helppoa.
Se, mitä enkeli oli sanonut tapahtuvan, ennakoi vaikeuksia.
Mariaa uhkasi sukulaisten ylenkatse, häpeä, jopa kivittäminen.

Paavali oli tehnyt vastaavan valinnan.
Oikein käännettynä Paavalikin sanoo itseään orjaksi:

Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan?
Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi?
Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi,
en olisi Kristuksen orja.

[talutettava]

Maria todellakin teki tuossa tilanteessa ratkaisun,
jossa hän antoi koko elämänsä Herran käsiin.

Ja myöskin Paavali antoi itsensä Jeesuksen orjaksi.

Jumala käyttää siis vajavaisia ihmisiä, meitäkin tässä maailmanajassa.

Ei meillä taida olla mitään muuta annettavaa Jumalalle, kuin itsemme.

Sanoohan Paavalikin:

Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut?

Mutta olemmeko valmiit antamaan itsemme täydellisesti Jumalan käyttöön?

[pökkelö]

Helpommin sanottu kuin tehty. "Minä itse" ei valtaistuimelta tahdo astua alas, vaan se umpikierona kietoutuu uskonnolliseen liinavaatteeseen.
Ja alkaa oman pään mukaan toteuttaa itsevalittua jumalanpalvelustaan. Nimimerkki "kokemusta on". :)

Monesti ja monella tapaa Jumalan pitää meitä nöyryttää koulussaan, saadakseen edes vähän tilaa meissä.

[kalamos]

Mutta olemmeko valmiit antamaan itsemme täydellisesti Jumalan käyttöön?

Sinulla on todella haastavia kysymyksiä. Iloitsen sellaisista.
Pökkelö jo vastasikin ehkä lähinnä peilaten sanaa "täydellisesti".
Itsevalittua palvelusta toteuttaa mielellään,
mutta esimerkiksi Vanhan liiton profeetat
tuskin kovin suuresti olivat innoissaan kutsumuksestaan.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Mooses.
Hän suorastaan kauhistui palavan pensaan äärellä,
kun Herra käski hänen mennä Egyptiin vapauttamaan Israelin kansa.
Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin hän oli itse oma-aloitteisesti
ja omalla tavallaan jo tavoitellut tuota asiaa,
mutta epäonnistui täydellisesti.
Neljäkymmentä vuotta entinen prinssi paimensi pakolaisena lammaslaumaa.

Tämän surkeammin tuskin voisi elämä enää mennä.
Mutta Mooseksen kohdalla meni.
Hän joutui aivan mahdottoman tehtävän eteen
paimentamaan erämaan läpi valtavan ihmislauman.
Ja tuosta taipaleesta tuli todella rankka alusta alkaen.
Itse asiassa ajatus siitä, että Israelin kansa ikinä pääsisi
edes lähtemään pois Egyptistä, oli sinänsä jo mahdottomuus.

Mooses pyysi Jumalaa lähettämään kenet tahansa toisen.
Mutta ei Jumala tietenkään toista lähettänyt,
kun oli tätä yhtä kouluttanut kahdeksankymmentä vuotta
juuri tätä tehtävää varten.

[pökkelö]

Tai vaikka Jeremia.

Minulle tuli tämä Herran sana:
"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin,
ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin;
minä asetin sinut kansojen profeetaksi".
Mutta minä sanoin:
"Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori."
Niin Herra sanoi minulle:
"Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän,
ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.
Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."
Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani.
Ja Herra sanoi minulle:
"Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.
Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain,
repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.

Ihminen, jonka Jumala valitsee, ja joka suostuu lähtemään Jumalan kouluun, ei ole helppoa tietä edessä.
Jeesus kulki edellämme, ja tavalla tai toisella mekin siihen joudumme, jos Elämän tielle astumme.

"Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia.
Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet,
silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme;
emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan,
mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme,
että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi,
mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille,
jotka sen kautta ovat harjoitetut.

Kirjoitin eräälle ystävälle kahdesta veljestä, jotka asuvat eteläisessä Suomessa eri paikkakunnilla. Miten heidän suustaan ei kuulu kerskausta omista ansioista.
He ovat Jumalan ahjossa, ahdistuksissa, taisteluissa, erämaassa, pimeydessä Jumalan hylkäämänä, raastettuina, henkivaltojen repiminä, ihmisten purtavina, jne……. oppineet mitä he ovat. Syntisiä alati Kristusta tarvitsevina, Jumalan Armossa riippuvia. Itsessään heikkoja.
Ja vain samaa koulua käyneet näkevät sen heistä. Lukuisien taisteluiden ja ahdistusten jättämät jäljet, ja Kristusta, joka on alkanut saada heissä hiukan jo muotoa.

Se on kaita tie, mutta palkitseva, sillä se tie vie perille.
Ja vain heikot. Kristusta tarvitsevat vaeltavat sillä tiellä.

[talutettava]

Meille ihmisille näyttää olevan ongelmallisen vaikeata heittäytyä
Jumalan käyttöön ja asettaa täysi luottamus Häneen, joka meitä kutsuu.

Aivan niin kuin Gideonkin vähätteli itseään, kun Herra kutsui:

"Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!"
"Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut"

"Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä"

Kuitenkin me tiedämme Jumalalle kaiken olevan mahdollista.

Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.